Labradorinnoutajat Sulo ja Mauri

Mauri on kotiutunut hyvin meille ja pikkuhiljaa näyttää, että herrasta on kasvamassa rauhallinen, mutta tarvittaessa myöskin melko reipas labradori. Vai mitä sanotte tästä videosta?

Posted in Sekalaista

Tänään Mauri pääsi “tositoimiin”, sillä Maukan pentukoulu starttasi Koirakaksikolla.

Pentukoulussa on Maurin lisäksi 3 muuta koirakkoa ja kaikki siis vaaveleita. Mauri oli porukan pienin, mutta ei varmasti jäänyt isommille yhtään treenissä jälkeen.

Treenasimme tällä kertaa luopumista ja katsekontaktia. Näitä olemmekin jo kotona harjoitelleet ja ne olikin aika iisejä Maurille. Maurin katsekontakti on niin tiukka, että isommatkin saisi ottaa siitä oppia.  Ohjaajat myös ottivat pienen “käsittelytreenin” eli kopeloivat ja nostelivat vauvoja, Mauri ei ollut asiasta moksiskaan.

Lopuksi päästimme vielä vaavelit tutustumaan toisiinsa ja Maurin oli jengissä kuin kala vedessä, hieno ja fiksu vauveli!

-Anni

Posted in koirakaksikko, koulutus

Lähdettiin Sulon ja Maurin kanssa mökille ja tarkoituksena oli muun touhuilun ohessa treenailla vähän noutojuttuja Sulon kanssa ja siinä sivussa näyttää Maurillekin homman jujua. Tehtiinkin Sulolle fasaanilla muutama hakuruudun tapainen ja sitten vielä käväistiin uimassa. Mauri ei vielä uskaltautunut muuta kuin rantaveteen kahlailemaan, vaikka kaihoisasti katsoikin isoveljen perään.

Näytettiin Maurille myös fasaaninsiipeä, jota reippaasti herra kantelikin.

Hiekkanaama.

Mauri tekee tuttavuutta siiven kanssa.

Mauri ja dami

Mauri tekee tuttavuutta fasaanin kanssa.

Sulo noutaa hakuruudusta fasaania.

Uintihommia.

Posted in Sekalaista

Sulo osallistui Helsingin Koirauimalan kisaan hassulla “putosin altaaseen” -kuvalla. Käykääpä kaikki tykkäämässä Sulon kuvasta Facebookissa osoitteessa:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=367209589993388&set=a.367201839994163.79098.205699729477709&type=1&theater

Posted in Sekalaista

Näyttelytouhut jatkuivat Kuusamon ryhmänäyttelyssä. Ennen kehän alkua Sulo oli aivan todella levoton, liekö tyttöjen hajut sekoittaneet nuorukaisen päätä. Ainakin lähistöllä joku kehui tulleen juoksuisen narttunsa kanssa näyttelypaikalle, liekö sellainen edes sallittua?

Pyörin ennen kehän alkua melko epätoivoisena ympäri näyttelypaikkaa eikä oma hermostuneisuuteni ainakaan rauhoittanut koiraa. Epäilin jo vähän koko hommaa, mutta kehään päästyään Sulo käyttäytyi kuin unelma! Ei yhtään laukkaa, ei yhtään haukahdusta, ei yhtään juoksentelua muiden koirien perään.

Tuomarina oli Tuula Pratt ja arvostelu kuului näin:

“Oikein miellyttävä pää ja ilme. Hieman lyhyt kaula. Voisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Hyvä, täyteläinen runko. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen luusto ja tassut. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu hieman ahtaasti niin edestä kuin takaa. Askeleessa voisi olla enemmän ulottuvuutta. Erinomainen turkki.”

Tuloksenä ERI, KÄK1 ja SA.

Koska valioita ei ollut, paras uros -kehä alkoi heti käyttöluokan jälkeen. Ja hienostihan se meni. Sulo nappasi PU2:n sekä vara-SERT:n. Kyllä meillä oli äitienpäivätuliaiset kerta kaikkiaan kunnossa!

Sulo & vara-SERT

Kotona odotteli pieni Maurikainen, joka ei kauaa malttanut hereillä pysyä:

Uniukko

Posted in koiranäyttely

Lähdettiin Sulon kanssa näyttelyreissulle Pohjoiseen ja vapaapäivänä ruvettiin tietysti jälkihommiin. Ajoin tällä kertaa Sulolle VOI-luokan jälkeä mukailevan jäljen, jossa oli neljä suoraa, neljä kulmaa, katkokulma sekä makaukset suorilla. Mittaa jäljelle tuli 1,25 kilometriä.

Veretin jäljen aamulla ja ajoin illalla, joten jälki ehti vanhentua räntäsateessa kymmenkunta tuntia.

Tässä lyhyt selostus tapahtumista:

Alku: Ohjatusti ja Sulo hiffasi homman heti. Olisin voinut edelleen näyttää jälkeä pidemmälle, mutta kun herra sai kiinni jutusta, päästin liinan pitkäksi.

1. makaus: Pysähdys ja haistelu. Hienosti.

2. makaus: Pysähdys ja haistelu, hyvin meni sekin.

Vähän pientä hakemista paikka paikoin, lieko sitten räntäsade siirtänyt jälkeä vähän eri suuntaan. Työskentely oli kuitenkin reipasta eikä jäljeltä eksymistä tapahtunut.

3. makaus: Hyvin meni tämäkin. Sulo pysähtyy makaukselle hyvin ja jatkaa sitten reippaasti matkaa.

Katkokulma: Tätä pelkäsi ennakkoon paljon. Sulo ei oikeastaan sen kummemmin ihmetellyt jäljen päättymistä, vaan pyörähtää kerran ympäri ja lähtee sitten varman oloisesti takaisin jäljelle. Sulo jatkaa hienosti jäljellä.

Sitten tapahtuu jotain. Sulo pyörähtää ja lähtee pontevasti 90 astetta jäljen sivuun. Tuolla metsäkankaalla liikkuu paljon poroja, joten se lienee todennäköisin selitys. Tästä olisi ilman muuta napsahtunut kokeessa hukka.

No, me emme siitä lannistuneet, vaan palautin Sulon jäljelle ja loppumatka meneekin sitten aivan käsikirjoituksen mukaan. Kaadolle tultuaan Sulo nuuhkaisee sorkkaa, jää seisomaan, katsoo vähän aikaa ympärilleen ja palaa uudelleen kaadolle nuolemaan veret sorkasta.

Eli maallikkotuomarin analyysilla VOI2, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, olihan kyseessä 1. treeni VOI-jäljellä!

Huomenna sitten nokka kohti Kuusamon ryhmänäyttelyä. Pikkuveli-Mauri puolestaan viihdyttää itseään ja muuta pesuetta mökillä etelässä.

Posted in mejä